Ruumiillisuus - maailmasuhteen perusta.
Koemme maailman ja itsemme kehojemme kautta. Keho on lähtökohta, jonka kautta havainnoimme, tunnemme ja olemme vastavuoroisessa suhteessa ympäristöön. Tämä kokemuksellinen kehollisuus tai ruumiillisuus tarjoaa perustan sille, miten aistimme ja koemme todellisuutta. Esimerkiksi jännityksen tai rentoutumisen tuntemukset kehossa voivat ilmentää myös tunnetiloja. Keho voi reagoida hyvin voimakkaasti myös esimerkiksi uhkaavissa ja pelottavissa tilanteissa. Kehon tuntemukset voivat näin ollen heijastaa syvempiä psykologisia prosesseja: ajatuksia, tunteita, mielikuvia - ja niiden tunnistaminen ja käsitteleminen voi auttaa ymmärtämään ja säätelemään toimintaa.
Me tunnistamme kärsimyksen usein sekä fyysisenä että tunne-elämän kipuna, joka vaikeuttaa osallisuuttamme niin jokapäiväisessä elämässä kuin ihmissuhteissamme. Ehkä tiedämme, että ystävien seura tekisi hyvää, mutta emme jaksa tai halua nähdä heitä, koska on vaikea olla. Niinpä esimerkiksi ahdistus tai masennus, voivat ilmetä vuorovaikutusongelmina tai vaikeuksina sosiaalisessa liittymisessä. Ymmärryksemme maailmasta, todellisuudesta ja itsestämme kuitenkin rakentuu sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa. Siksi osallisuuden kokemukset ja sosiaalinen liittyminen on jokaiselle meistä tärkeää, vaikka liittymisen tarpeemme vaihteleekin.
Myös psykoterapeutin ja asiakkaan välinen suhde on tärkeä. Se on paitsi olennainen osa toimivaa terapiaa, mutta myös lähtökohta, johon tuoda tarkasteltavaksi aiempien suhteiden kokemukset - sekä haavoittavat että hoitavat sellaiset.
Psykoterapiasuhde tarjoaa tilan, jossa voi tutkia kärsimyksen merkitystä. Psykoterapiasuhteen avulla voidaan myös tunnistaa ja harjoitella reittejä, joiden myötä rakentaa jälleen, tai joskus jopa ensimmäistä kertaa, luottamusta ja yhteyttä itseen ja toisiin ihmisiin. Koska myös suhteet perheessä, työpaikalla ja muissa sosiaalisissa ympäristöissä myötävaikuttavat siihen, kuinka koemme itsemme ja ympäröivän todellisuuden, niin käsittelemällä näitä suhteita psykoterapiassa, voidaan löytää uusia tapoja toimia ja olla vuorovaikutuksessa. Merkityksellisten suhteiden ohella kulttuuri, kieli, yhteisöt, historiallinen aika ja aatevirrat muovaavat nekin käsityksiämme. Sanotaankin, että ihminen on suhteissa rakentuva eli relationaalinen olento.
Kun hyvinvointia lähestytään koko ekosysteemin tai planetaarisen näkökulman kautta, ymmärretään, että ihminen ei ole passiivinen elämysten vastaanottaja, vaan aktiivinen toimija, joka vaikuttaa maailmaansa. Koska ymmärrämme tämän, meillä on vastuu ylläpitää elinpiiriämme niin paikallisesti kuin laajemmissa yhteyksissä siten, että se edistää yksilön, yhteisön ja kaiken elollisen hyvinvointia. Vastuullisuus ei tarkoita vain oman ja läheisten hyvinvoinnin edistämistä, vaan myös itsetuntemuksen syventämistä ja sen avulla taitoa tunnistaa vaikutuksemme ympäristöön ja muihin lajeihin. Planetaarinen näkökulma hyvinvointiin kattaa yksilö- ja yhteisötasoa laajemman suhteutumistavan: ihminen on osa suurempaa kokonaisuutta, ja hänen toimintansa vaikuttaa koko ekosysteemiin. Vastuullinen toimisuus, ja omaa lähiympäristöä laajemman näköalan kattava tietoisuus maailmassa olosta, voi parhaimmillaan johtaa kestävämpiin ratkaisuihin sekä omassa elämässä että suhteissa muihin.
