Tunne tunteesi - miten se tapahtuu kehopsykoterapiassa?
Miksi joskus on niin vaikea pysähtyä tunnistamaan, miltä tuntuu? Entä miksi toisten ihmisten läsnäolo voi auttaa meitä tuntemaan olomme turvallisemmaksi ja tasapainoisemmaksi? Psykoterapia tarjoaa kehyksen ymmärtää ja työstää tunteita, mutta sen anti ei ole samalla tavoin suoraviivainen tai "vaikuttava", kuten vaikkapa lääkkeen vaste elimistöön. Sen sijaan etenkin kehopsykoterapia on vuorovaikutuksellinen, syklistä oppimista ja tutkimista sisältävä bio-psykososiaalinen prosessi, jossa tunteiden tunnistaminen, kokeminen ja säätely tapahtuu vähitellen – yhdessä toisen ihmisen kanssa. Tässä kirjoituksessa avaan hieman kehopsykoterapeuttista tunnetyöskentelyä.
Kehopsykoterapia ei ole lineaarinen prosessi. Ajatus siitä, että hoito tuottaa ennustettavissa olevan vaikutuksen (kuten lääkkeen annos-vastesuhde), ei sovellu kehopsykoterapiaan, sillä vuorovaikutusta ei voi tyhjentävällä tavalla vakioida, eikä vakioidun hoidollisen annin tarjoaminen ole asiakkaiden yksilölliset tilanteet ja taustat huomioiden edes tarkoituksenmukaista tai eettistäkään.
Psykoterapia ei siis ole "toimenpide", joka kohdistuu yksittäiseen oireeseen, vaan se on dynaaminen, vuorovaikutteinen prosessi, jossa ihminen oppii ja rakentaa uutta ymmärrystä itsestään, suhteistaan ja tunteistaan. Esimerkiksi psykoterapiassa niin keskeinen aihe, kuten tunteet, ymmärretään sekä biologisesti juurtuneina että sosiaalisesti ja kulttuurillisesti muovautuvina. Ne ovat sekä jossain määrin universaalisti jaettuja, mutta myös henkilökohtaistuneita ja monisyisiä tulkintoja sekä ennakoivia tunnekokemuksia, jotka vaihtelevat yksilöittäin ja kontekstista riippuen.
Kehopsykoterapiassa puhutaan usein tunteiden säätelystä. Tunteiden säätely on jatkuvaa. Kehollisesti koettuna tunteet kuuluvat hermoston omaavien elollisten perusbiologiaan. Ne ovat osa kehon homeostaattista tunnustelua ja vuorovaikutusta sisäisten ja ulkoisten tekijöiden välillä. Kehopsykoterapiassa työskentely muistuttaakin tunteiden suhteen enemmän orgaanista ja syklistä prosessia kuin suoraviivaista, ennalta määrättyä polkua.
Tunteiden työstäminen psykoterapiassa voi ilmetä esimerkiksi siten, että tunteiden tunnistaminen, niiden kokeminen, sanallistaminen ja säätely toteutuu rytmisessä ja syklisessä vastavuoroisessa vuorovaikutuksessa terapeutin kanssa, mikä heijastaa ihmisen perusbiologiaa: turvallinen toinen auttaa tasapainottamaan affektiivisia reaktioita ja elämyksiä. Jaettu säätely tarkoittaa sitä, että tunteiden säätelyä opetellessa pelkkä tunteista puhuminen ei useinkaan tavoita tunnekokemuksen kokonaisvaltaisuutta, vaan tunnesäätely edellyttää tunteiden kehollista ja emotionaalista, affektiivista – jopa niin kutsutun valenssi-tason eläytymistä tunteen psykofysiologiaan. Tätä tarkoittaa sanonta 'tunne tunteesi'. Tunteitaan ei opi tunnistamaan, ilmaisemaan ja säätelemään pelkästään sanojen tai rationaalisten oivallusten kautta, vaan ennen kaikkea kokemuksen kautta.
Kehopsykoterapeutti on terapiasuhteen aktiivinen "säätelevä Toinen", joka mallintaa, peilaa ja auttaa asiakasta tunnistamaan, tuntemaan, jäsentämään ja ilmaisemaan tunteitaan tavoilla, jotka tukevat sekä vapaampaan että vastuullisempaan maailmasuhteeseen. On tärkeä ymmärtää, että tunteet itsessään eivät ole oikeita tai vääriä, positiivisia tai negatiivisia – ne ovat informaatiota, joka parhaimmillaan voi auttaa toimimaan tarkoituksenmukaisemmin.
Tämä omien ja vuorovaikutussuhteessa ilmenevien tunteiden tunnistamisen ja säätelyn prosessi on psykoterapiatyöskentelyssä asiakkaan ja terapeutin välillä asteittaista, toistuvaa ja syklisesti etenevää – välillä palataan tuttuihin teemoihin uudella ymmärryksellä ja syventyvällä tietoisuudella. Näin mahdollistuu myös kokemusten ja elämysten jäsentyminen; jaettu merkityksenanto. Psykoterapia on prosessi, jossa asiakas ja terapeutti yhdessä luovat merkityksiä asiakkaan kokemuksille. Terapeutti ei tarjoa valmiita vastauksia, vaan auttaa asiakasta löytämään omat tulkintansa ja ymmärryksensä.
