Mitä merkitsee "olla kuin kotonaan"?
Turvallisuus tilallisuudessa rakentuu tilan, kehon ja ympäristön vuorovaikutuksessa. Voidaan puhua pesiytymisestä (nesting) – siitä, kuinka keho voi asettua tilaan niin, että tilassa olo tuntuu turvalliselta. Pesiytyminen ei tarkoita pelkästään fyysisen ympäristön muokkaamista, turvallisuutta silmällä pitäen, vaan myös emotionaalista ja henkistä; palauttavaa ja levollista saapumista tilaan. Se on prosessi, jossa keho antautuu ympäristölle, ja ympäristö puolestaan tuntuu vastaanottavan kehon ja mielen.
Tilan ja kehon vuorovaikutus on kaksisuuntainen: tila voi tarjota turvaa, mutta samalla keho vaikuttaa siihen, millaiseksi tila koetaan. Jokin paikka voi tuntua kodilta siksi, että siellä vietetään paljon aikaa, mutta myös siksi, että keho ja mieli ovat sopeutuneet sen välittämään tilallisuuteen ja paikkaan. Tämä vuorovaikutus muodostaa välittävän tilan tuttuudesta ja turvallisuudesta – tilasta, jossa voi olla levollisesti oma itsensä.
Pesiytyminen ei tapahdu hetkessä, vaan se on ajan myötä saapumista. Se näkyy arjen rutiineissa, toisteisissa tavoissa järjestää tila itselle sopivaksi ja siinä, miten keho on suhteessa ympäristöön. Kodin tai turvapaikan voi luoda monin tavoin: joillekin se tarkoittaa fyysisiä puitteita, jossa on tietyt esineet ja rakenteet, kun taas toisille meistä kyse on enemmän mielen ja kehon tuntemuksesta – siitä, että paikka niissä – vaihtuvissakin puitteissaan – tuntuu turvalliselta.
Lopulta pesiytyminen on syvimmillään kehon ja mielen aktiivinen keino sopeutua ja tehdä tilasta ikään kuin kelpoinen myös palautumiselle ja levolle. Pesiytymisessä on siis kyse eräänlaisesta olemuksessa tuntuvasta maadoittumisesta, turvallisuudesta ja merkityksellisyydestä, joka syntyy, kun ympäristön tilallisuus tukee hyvinvointia ja tarjoaa paikan, jossa voi levätä ja palautua.
Lisää aiheesta: Robinson, S. (2015) Nested bodies.
